Erikoispostaus nro. 1: Jos metsään haluat mennä nyt..

..eli pitkä metsälenkki kuvina! Nyt on siis koittanut ensimmäisen erikoispostauksen aika. Tässä vielä aiheet. Lisää saa ja pitää ehdottaa!:) Tuntui loogiselta toteuttaa tämä nyt, koska käytiin eilen kisujen kanssa metsälenkillä.

1. Kissojen normipäivä kuvina
2. Tarvikepostaus (tavaraa meiltä löytyy!)
3. Temppupostaus (mitä temppuja kissat osaa+kuvia+ohjeet kuinka opettaa omalle kissalle)
4. Pentukuvia ja muisteluja (hassuja muistoja kissojen pentuajoilta)
5. Jos metsään haluat mennä nyt.. (pitkä metsälenkki kuvina)

  Eli tosiaan, meidän talon takaa lähtee polku suureen ja paikoin koskemattomaan metsään. Osa metsästä on meidän, osa naapurien, mutta metsä on aina ollut niin meille ihmisille kuin eläimillekin tärkeä paikka. Vanamo on pienestä pennusta asti tottunut kulkemaan siellä. Pojulle metsä on vähän tuntemattomampi, koska se tuli meille talvella ja silloin metsässä oli...no, lunta. :-D

Ensin haettiin kissat häkistä ja kannettin ne sylissä metsäpolulle. Eikä kummallakaan kisulla siis ollut valjaita saatika hihnoja. Kissat on tottuneet kesän aikana valvottuun vapaana ulkoiluun pihalla, mutta nyt lähdettiin vähän kauemmas pihapiiristä. Ja mitään ulkokissoja noista ei olla koskaan tekemässä!

Sitten vaan menoksi! Varsinkin Poju oli tosi innoissaan ja huiteli kaukana menemään. 

"Lintu? Onko täällä jossain lintu?"

"No, voin mä vähän poseerata myös."

Vanamon tyyli oli vähän verkkaisempi..

Puunhalaaja iskee jälleen.

"....lintu?"

"Onks siellä...lintu?"

Onko tämä nyt sitten huuhkaja vai kissa?

   

Tuumaustauko.

Matkalla tuli tämmöinen otus vastaan.

Ettei vain olisi ollut lumottu prinssi?

Sitten tuli kotiinlähdön aika. Vanamoa vähän harmitti, niin kuin kuvasta voi huomata ;-D

möksmöks

   

Loppumatkasta kissat vielä yllättivät meidät kiipeilemällä
jatkuvasti puihin. Molemmat samaan puuhun, luonnollisesti.

Blogger vähän temppuili kuvien kanssa, mutta tässä tämä nyt olisi! Seuraava erikoispostaus luvassa pian... Miau!

Erikoispostauksia?

Miau! Mamma väittää, että nyt olisi parin erikoispostauksen aika, sillä on muutamia ideoita ja lisää saa ehdottaa.

1. Kissojen normipäivä kuvina

2. Tarvikepostaus (tavaraa meiltä löytyy!)

3. Temppupostaus (mitä temppuja kissat osaa+kuvia+ohjeet kuinka opettaa omalle kissalle)

4. Pentukuvia ja muisteluja (hassuja muistoja kissojen pentuajoilta)

5. Jos metsään haluat mennä nyt.. (pitkä metsälenkki kuvina)

Tuossapa olisi muutamia, aikoopi tehdä ne satunnaisessa järjestyksessä ja voi kuulemma tehdä monta erikoispostausta viikossa. Me Pojun kanssa luvataan osallistua kuvauksiin ja kertoa tarinoita Mammalle, jos se ei enää muista kaikkia juttuja mitä me tehtiin pentuina.

Jos nyt saataisiin lukijoita pikkuhiljaa niin näitä voisi alkaa toteuttamaan! :-3 Kurrnau!

Kissojen ulkotarha

Me ollaan kauan sunniteltu kisuille ulkotarhaa. Vanha järjestely(=hihnat puussa kiinni ja kissat hihnojen päässä) ei enää toiminut. Aina sai olla repimässä hihnoja toisistaan irti, tai pelastamassa puuhun kiinni jäänyttä kissaa. Sitä paitsi kissan pitäminen ulkona narun päässä on (ainakin tietääkseni) laitonta. Joku petoeläinkin voi saada kissasta hyvän välipalan.
   Joten, iskä rakensi meille kissanhäkin, joka korvaa hinan päässä kököttämisen mutta ei tietenkään kunnollista ulkoilua. Ja no, aika krouvin näköinenhän se on ja kuulemma kokonaan kierrätysmateriaaleista tehty. Mutta pääasia on että kissat on turvassa, vaikka joutuisivat olemaan ulkona ilman valvontaa.

Tässä alkutilanne. Kitketty nurkkaus, reunakivet poistettu.

Ta-daa! Siinä se nyt komeilee. Pienisilmäistä verkkoa
ja kierrätyslautoja. Valmis!

Suoraan edestä otettu kuva..

Tässä huippusuosion saavuttanut "mökki".

Mökki sivusta katsottuna.

Katto näyttää tällä hetkellä tältä, mutta luultavasti tulee muuttumaan.

Ja vielä kuva kiipeilyseinästä, laudat toimivat
hyvinä kyttäyspaikkoina.

Tälläkin hetkellä kissat loikoilevat häkissään. Vielä tuonne olisi mahtavaa saada sellaisia leveitä tasoja ja jokin kiipeilypuu, mutta olkoon nyt tuollainen hetken! :)

Mallintyön haastavuudesta

V ja M: Tänään aiomme kertoa eräästä ammatista, joka on ilmeisestikin todella suosittu kissojen ja muiden eläinten keskuudessa. Olemme itsekin vihkiytyneet ammatin hyviin ja huonoihin puoliin. Mikä se sitten on? No, valokuvamalli, tietenkin!
   Tärkeintä on, että kuvissa on aina edustava ja hyvännäköinen. Karvat ja viikset siististi kammattuina voi saada itsestään parhaat puolet esille ja hurmata omistajat antamaan erityishuomiota. Katsotaanpas esimerkkejä:

Tässä kuvassa malli on ottanut rennon mutta
silti aistikkaan asennon, katse kaukaisuuteen luotuna.

Lennokas poseeraus vaatii huomattavaa lihaksiston
 käyttöä ja kehonhallintaa! Valitettavasti kuvaaja on
 tällä kertaa hieman epäonnistunut kuvan laadun suhteen...

Tämä malli on määrätty poseeraamaan haastavissa olosuhteissa kivikossa.
       Silti hän yrittää tuoda parhaat puolensa esiin!     

Herkkä mutta silti valpas. Tämänkaltainen ilme vaatii pitkäjänteistä harjoittelua.

Malli poseeraa tällä kertaa Amazonin sademetsässä. Hän
on kuin kotonaan kaikissa ympäristöissä.

Nyt olemme tutustuneet mallintyön arkeen. Se on haasteellista mutta silti antoisaa.

Kisujen kuulumisia

Ompas ollut pitkä kirjottamistauko. Tosin eihän tätä blogia kukaan lue, mutta toivossahan on hyvä elää.. :)

Ja on kiva kun tänne saa muistot ja kuvat talteen.

Vanamo: Mulle sattu yks juttu alkuviikosta. Minä ja Mamma, sekä Miio ja sen omistaja oltiin pellolla kävelemässä. Ruoho oli niin pitkää, että minä ja Poju edettiin valtavilla loikilla eteenpäin. Poing, poing. Ja omistajat nauroivat meille. Kokeilisivat itse miltä tuntuu olla pienenpieni kissa!

Mutta palataan asiaan. Mamma lähti Mimi-koiran kanssa juoksentelemaan kauemmas pellolle. Se jätti mut Miion ja sen omistajan kanssa tutkimaan ojanpohjaa. Se juoksi Mimin kanssa kuin kissanmintusta sekaisin mennyt kissa! Minä istuskelin ojan reunalla.

Yhtäkkiä kuulin takaani hirveää ryskettä ja kahinaa ja läähätystä. En jäänyt katsomaan mikä hirviö sieltä oli tulossa, vaan otin jalat alleni. Juoksin läpi nokkospuskan, sieltä suoraan metsään, metsästä kotipihalle, kotipihalta takaisin metsään, ja lopulta autotallin taakse. Eikä hirviö luovuttanut. Se huusi nimeäni ja juoksi perässäni.

Hävettää vähän myöntää, mutta säihkähdin siis Mammaa ja Mimi-koiraa jotka juoksivat rinta rinnan minua kohti. Mimi jäljesti minua kotipihaan saakka ja pysäytti minut autotallin takana. Olisin varmaan mennyt ihan hukkaan ilman Mimiä. Olenhan sentään vain pieni kissa.

Juoksun jälkeen olin aivan läkähtynyt, kostea ja pörhistynyt hännäpäähän saakka. Mamma vei mut sisälle, jossa nuolin itseni perusteellisesti joka puolelta. Vaara ohi. Vai oliko?

Illalla Mamma tuli mun luo ja rapsutti mua just oikeista paikoista: mahasta, niskasta, korvien takaa, hännäntyvestä. Sitten se huomasi mun silmän. Vilkkuluomi oli turvoksissa, valkoinen ja peitti melkein koko silmän. Mamma säikähti toden teolla! Kello oli sen verran, että omistajat päättivät kuitenkin jättää lekurille soiton aamuun ja seurailla silmää. Aamulla se olikin jo parempi: silmä näkyi kokonaan, mutta pidin sitä välillä kiinni. Pian se oli taas ihan normaali. Selvittiin säikähdyksellä!

Eilen mä karkasin. Hehe, vaikka mut kyllä löydettiin aika pian. Olisiko nyt Pojun vuoro kertoa eilisestä.

Miio: No siis Vanamo oli karannu. Matkalla se oli pyydystäny ihanan, pullean päästäisen! Mutta se oli jättäny  saaliinsa, koska se ei enää liikkunut. (kummallista, sanon minä) Sitten  minä näin sen! Syöksyin nappaamaan sen suuhuni. Muristen lähdin viemään saalista turvaan. No, sitten Vanamon Mamma otti sen multa pois väkisin ja heitti menemään. Noin vaan! Olisin saanut siitä hyvän iltapalan. Ja kyllä minua suututti! Mökötin ja etsin päästäistä joka paikasta. En edes kehrännyt kun mut nostettiin syliin. 

Tämmöistä meille. Tässä vielä pari kuvaa:

Smaragdisilmät lumoavat..

Pojun söpö nassu <3