Tämän blogin ideana on, että minä sanelen ja emäntä toimii kirjurina. Kätevää, eikö totta?
Kotonani asustaa minun ja ihmisten lisäksi myös Mimi-villakoira ja Miio-kotikissa. Mimi on kaksivuotias kääpiövillakoira, jolla luonnetta enemmän kuin kokoa. Se on meidän talossa pomo, ja me Miion kanssa kyllä kunnioitamme Mimin varoittavia murahduksia. Mimi saa aina työkseen ottaa jommankumman meistä kiinni, jos olemme luikahtaneet avoimesta ovesta karkuun. Tarvitaan vain käsky: "Ota kissa kiinni!",ja Mimi on valmiina kuin pieni sotilas.
Kun olin pentu, Mimi oli paras kaverini ja turvani. Silloin se oli itsekkin vielä pieni. Olen oppinut aika koiramaiseksi elekieleltäni ja tavoiltani juuri sen ansiosta. Kun Miio-kissa saapui meille viime jouluna, olin aivan kauhuissani enkä osannut kissojen elekieltä kovin hyvin. Pikkuhiljaa olen kuitenkin muuttunut enemmän kissamaiseksi. Vietän Mimin kanssa aika vähän aikaa nykyään. Ennen me aina leikittiinkin Mimin kanssa, mutta nykyään harvemmin.
Miio on paras kaverini. Se on saanut hauskan nimensä kuuluvasta nau-unta äänestään, mutta sitä kutsutaan usein myös Pojuksi. Meillä pätee yleensä sääntö: siellä, missä on Vanamo, on myös Miio. Olemme kuin paita ja peppu, nukummekin vierekkäin ja leikimme aina kun vain ehdimme. Miio on 7 kuukautta vanha, mustavalkoinen pikku prinssi.
Minä ja Miio ulkoilemme vapaana vain valvotusti. Yleensä joudummekin hihnan päähän. Meille on suunnitteilla kissojen ulkoilutarha, odotamme molemmat sitä innoissamme! Kerron täällä blogissa projektin edistymisestä.
Eipä meistä sen enempää tällä erää, kehräysten saattelemana toivoisimme lukijoita pieneen blogiimme :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tiikerit kiittävät kommentistasi, sillä jokainen kommentti ilahduttaa ja on toivottu! :)